Pakeneminen on julma isku, kun se tapahtuu. Eräänä päivänä menet pesään ja huomaat, ettei ketään ole kotona. Jokainen viimeinen mehiläinen (tai melkein jokainen mehiläinen) on pakannut ja lähtenyt kaupungista. Mikä kauhu! Tässä on joitain tyypillisiä pakenemisen syitä:
-
Colony Collapse Disorder (CCD): Tämä suhteellisen uusi ilmiö on tuhonnut mehiläisyhdyskuntia ympäri maailmaa. Eräänä päivänä mehiläiset ovat poissa ilman todisteita miksi. Syitä ei vielä varmuudella tiedetä, mutta ongelmaa tutkitaan kiivaasti.
-
Ruoan puute: Varmista, että pesässäsi on riittävästi hunajaa. Ruoki mehiläisille sokerisiirappia, kun niiden hunajavarastot ovat vaarallisen vähissä (alle kaksi kehystä hunajaa) ja kun nektarista on pulaa.
-
Kuningattaren menetys: Tämä tilanne johtaa lopulta pesään, jossa ei ole jälkeläisiä. Etsi aina todisteita kuningattaresta, kun tarkastat mehiläisiäsi. Etsi munia!
-
Epämukavat elinolosuhteet: Varmista, että pesä on sijoitettu paikkaan, jossa se ei kuumene tai kastu liikaa. Ylikuumentuneet tai liian märät nokkosihottuma tekevät pesäkkeen elämästä sietämättömän. Järjestä riittävä ilmanvaihto ja kallista pesää eteenpäin hyvän vedenpoiston varmistamiseksi.
-
Tuholaiset (tai ei niin itty-bitty) -tuholaiset: Jotkut pesät (etenkin heikot) voivat joutua muiden hyönteisten, kuten muurahaisten tai pesäkuoriaisten, valtaamaksi. Jopa villieläinten (esimerkiksi haiskojen, pesukarhujen ja karhujen) jatkuvat hyökkäykset voivat tehdä mehiläisten elämästä kurjaa.
-
Punkit ja taudit: Punkkien saastuttamat tai taudeille menehtyneet pesäkkeet voivat luovuttaa ja lähteä kaupungista. Ryhdy toimenpiteisiin tällaisten ongelmien estämiseksi ja lääkitä mehiläisiäsi tilanteen niin vaatiessa.