Etusivu
» Käsityöt
»
Pahvista tehtävät halloweenkoristeet: mikä askartelu kestää seuraavaan vuoteen?
Pahvista tehtävät halloweenkoristeet: mikä askartelu kestää seuraavaan vuoteen?
Pahvilaatikko voi muuttua yhdeksi illaksi koristeeksi tai jäädä talteen seuraavaa lokakuuta varten. Jos tavoitteena on uudelleenkäytettävä halloweenaskartelu, ratkaisevaa ei ole koristeiden määrä vaan rakenne: kestääkö pahvi käsittelyä, mahtuuko työ säilytykseen ja voiko sen purkaa rikkomatta?
Aaltopahvista koottu kurpitsa, talosiluetti ja narulla ripustetut lepakot näyttävät, miten erilaiset rakenteet vievät eri määrän säilytystilaa.
Hyvä lähtökohta on kotona jo oleva kuiva ja puhdas pakkaus. HSY:n kartongin ja pahvin lajitteluohjeessa mainitaan muun muassa aaltopahvilaatikot, kartonkipakkaukset ja paperirullien hylsyt. Tässä vertailussa ne ovat myös erilaisia askartelumateriaaleja: iso laatikko antaa jäykän levyn, ohut pakkaus taittuu helposti ja hylsy tarjoaa valmiin kolmiulotteisen muodon.
Minkälainen koriste sopii omaan kotiin?
Vaihtoehto
Vahvuus
Rajoitus
Sopii, kun
Litteä lepakko- tai kurpitsasiluetti
Nopea leikata, pinoutuu säilytykseen
Ohut pahvi voi taipua ja ripustusreikä kulua
Tilaa on vähän tai koristeita halutaan paljon
Uritettu, osista koottava kurpitsa
Pysyy pöydällä ja purkautuu litteiksi osiksi
Urat vaativat sovittamista; heikko reuna löystyy
Halutaan näyttävä pöytäkoriste ilman pysyvää liimausta
Pahvitalon tai ikkunan siluetti
Muoto näkyy hyvin seinää tai ikkunaa vasten
Isot kappaleet tarvitsevat säilytyspaikan; ikkunaan kiinnitys on mietittävä erikseen
Käytössä on iso puhdas pakkauslaatikko
Hylsystä tehty hahmo
Valmis runko säästää leikkaamista
Tilavuus vie enemmän kaappitilaa eikä hylsy yleensä litisty ehjänä
Pieniä hahmoja tehdään muutama ja niille on oma laatikko
Taulukko kuvaa rakenteiden käytännön eroja, ei mitattua kestoikää. Pahvin paksuus, liitos ja säilytyksen kuivuus vaikuttavat siihen, selviääkö sama koriste vuodesta toiseen. Valitse ensin paikka ja säilytyslaatikon koko; piirrä koriste vasta sen jälkeen. Näin suuresta aaltopahvitalosta ei tule ongelmaa marraskuussa.
Ohut kartonki vai aaltopahvi?
Ohut pakkaus sopii kevyisiin ja pieniin muotoihin
Muro- tai keksipakkauksen sivu taipuu siististi, ja lapsi voi piirtää siihen lepakon, kummituksen tai ikkunaruudukon. Se on helppo leikata saksilla ja pujottaa naruun. Samalla ohuen kartongin laaja siipi voi käpristyä kosteassa tai taittua, jos siihen kiinnitetään painavia lisäosia. Jos haluat pitkän rivin katosta riippuvia hahmoja, tee niitä mieluummin pienempiä ja vahvista ripustuskohta toisella pahvipalalla. Koristeen voi varastoida tasaisena kahden muun levyn välissä.
Aaltopahvi kannattaa säästää seisoviin koristeisiin
Kuljetuslaatikon seinämässä on enemmän jäykkyyttä. Se sopii pöydälle asetettavaan kurpitsaan tai talon etuseinään, etenkin jos kappaleet yhdistetään toisiinsa viilletyillä urilla. Urat kannattaa sovittaa pahvin todelliseen paksuuteen: liian kapea ura rikkoo reunan, liian leveä jättää rakenteen huojuvaksi. Pieni koekappale kertoo sopivan leveyden paremmin kuin yleinen mitta. Aikuinen hoitaa paksun pahvin veitsellä tehtävät leikkaukset vakaalla alustalla; lapsi voi osallistua muotojen suunnitteluun ja turvalliseen koristeluun.
Aaltopahvilla on kuitenkin taipumus viedä tilaa jo materiaalina. Jos kotona ei ole tilaa kokonaiselle laatikolle, leikkaa vain käyttökelpoiset levyt talteen. Pidä pinnat kuivina ja tarkista, ettei pakkauksessa ole ruokajäämiä tai hometta. HSY ohjeistaa poistamaan ruoantähteet ennen kartonkipakkauksen keräystä ja toteaa homeen pilaavan pakkauksen hyödynnettävyyden; samoista syistä epäsiistiä pakkausta ei kannata säilöä askarteluun.
Miten liitos vaikuttaa uudelleenkäyttöön?
Uudelleenkäytettävyyttä voi parantaa jo ennen koristelua. Viilletty ura ja paikalleen pujotettava jalka ovat hyvä pari pöydällä seisovaan siluettiin: osat irtoavat ja pinoutuvat. Narusta ripustettavaan lepakkoon riittää pieni reikä tai kaksinkertainen pahvilenkki. Jos ripustus puretaan säilytystä varten, sido solmu, jonka saa avattua, ja säilytä narut samassa laatikossa. Näin seuraavana vuonna ei tarvitse repiä teippiä pinnasta.
Liima tekee hentoisesta koristeesta joskus tukevamman, mutta kiinteä runko ei enää litisty. Runsas maali, muovikalvo ja koristehiput puolestaan vaikeuttavat materiaalien erottamista käyttöiän lopussa. Jos kierrätettävyys on sinulle tärkeä, jätä suuri osa pakkauspahvista paljaaksi ja käytä väriä säästeliäästi. Valinta ei ole ehdoton: yhden vahvan koristeen säilyttäminen useana kautena voi olla järkevämpää kuin joka syksy uudelleen tehty, helposti hajoava malli. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä yksittäisen työn ympäristövaikutusta ilman sen materiaaleja ja käyttövuosia koskevia tietoja.
Mitä kannattaa tehdä lasten kanssa tai pieneen asuntoon?
Jos työ tehdään lasten kanssa, aloita litteistä muodoista. Piirtäminen, pahvin värjääminen ja valmiiksi leikattujen osien pujottaminen naruun ovat selkeämpiä tehtäviä kuin monen tarkasti mitoitetun uran kokoaminen. Pidä terävät työkalut aikuisella ja siivoa pienet irto-osat pois, jos samassa tilassa on lapsia, jotka laittavat esineitä suuhun. Seinälle ripustettaessa testaa kiinnitys ja valitse paikka, josta koriste ei putoa kulkuväylälle.
Pienen asunnon toimivin valinta on usein litteä sarja: muutama samanmuotoinen lepakko tai kurpitsa mahtuu kirjekuoreen tai matalaan kansioon. Jos haluat yhden kolmiulotteisen katseenvangitsijan, tee se kahdesta toisiinsa pujotettavasta levystä. Hylsyhahmot ja kokonainen talo sopivat paremmin kotiin, jossa kausikoristeille on laatikko. Ulko-ovelle vietävä pahvi joutuu alttiiksi sateelle ja tuulelle; pidä tavallinen pakkauspahvi mieluummin kuivassa sisätilassa.
Entä valo ja lajittelu käytön jälkeen?
Pahvitalon ikkunoita voi korostaa väritetyllä paperilla tai ikkunan takana olevalla huoneenvalolla. Älä laita oikeaa kynttilää pahvirakenteeseen tai aivan sen viereen. Tukesin kynttiläturvallisuusohje huomauttaa palavista koristeista ja palamattoman alustan tarpeesta. Jos käytät valosarjaa koristeen lähellä, tarkista tuotteen kunto ja käyttöohje sekä huolehdi, etteivät kuumat lamput kosketa syttyvää materiaalia; nämä neuvot ovat Tukesin koristevalojen ohjeessa. Valoa ei tarvitse kiinnittää pahviin saadakseen varjokuvan näkyviin.
Kun koriste otetaan alas, pyyhi pöly kuivalla liinalla, irrota narut ja muut säilytettävät osat sekä laita levyt kuivaan paikkaan. Tarkista samalla reunat ja urat: jos muoto pysyy koossa ja ripustus kestää kevyen vedon, se on valmis seuraavaan vuoteen. Jos osa on kastunut tai homehtunut, älä säilytä sitä.
Viimeisen käyttövuoden jälkeen lajittelu riippuu esineestä, ei pelkästä sanasta ”pahvi”. Suomessa kerätään tyhjiä, kuivia kartonki- ja pahvipakkauksia, mutta HSY:n ohje rajaa askartelukartongit pois kartonkipakkausten keräyksestä. HSY:n askarreltua postikorttia koskeva ohje muistuttaa myös, etteivät glitter ja koristeosat kuulu paperinkeräykseen. Poista erilliset narut, valot ja muut materiaalit ja tarkista oman alueesi jätelaitoksen ohje epäselvälle yhdistelmäesineelle. Tämä on erityisen tärkeää, jos pahvipakkauksesta on tullut pysyvästi liimattu ja koristeltu askartelutuote.
Jos tärkeintä on nopea tekeminen, valitse litteät muodot. Jos kaipaat yhtä pöytäkoristetta, kokeile irrotettavia uraliitoksia. Jos taas säilytystila on rajallinen, anna valmiin koristeen litistyä ennen kuin lisäät siihen väriä tai yksityiskohtia. Uudelleenkäytettävä työ on onnistunut, kun se on helppo ottaa esiin, pitää ehjänä ja pakata takaisin.